Leipää ja suolaa

Pienimmän neidin kummitädin luona kävimme ensi kaffeilla. 

Tuliaisiksi piti tokikin viedä suolaa ja leipää. 

Vanha karjalainen tapa. 

Vaikkakin Pohjanmaalla ollaan. 

Rokkaa

Esikoisellamme on lievästi erikoinen makumaailma.

Hän pitää mm. kaalikeitosta ja karpalokiisselistä.

Hernekeitto on yksi suursuosikeista.

Itse tehtynä syön mielelläni minäkin,

perheen muut jäsenet eivät niin onnesta hyppelehdi keittopäivänä.

Varsinkaan tuo keskimmäinen neiti (kuten kuvasta näkyy).

Tuliaisia

Esikoisen kummitäti kävi Irlannissa toisen ystävän kanssa kevätretkellä.

MINÄ sain tuliaisia. :-) Tässä lienee aliarvioimista sanoa, että olen superiloinen. 

Vielä pitäisi keksiä, mihin nämä istutan...

Jotta jaksaa

Minulle on tosi tärkeää se, että saan joka ilta sellaisen hengähdyshetken.

Lapset nukkuvat, Ukkeli on jossain muussa puuhissa, tiskikone pyörii iltayön viimeistä kertaa.

Minä juon muumimukista teetä ja katselen ulos pimenevää iltaa.

Sen hetken voimalla jaksaa sitten taas eteenpäin.

Like my mother

Alan muistuttaa koko ajan enemmän ja enemmän äitiäni.

Olin ihan hurmiossa tässä yksi ilta, 

kun tajusin sattuman kautta,

että yhdistämällä sitruunaa ja soodaa 

saa tummentumat pois tiskialtaasta.

Hinkkasin, minkä ehdin kunnes sooda loppui.

Eron tummentuneen ja kiillotetun välillä huomaat kuvassa.

Pitäisi muuten jatkaa

(kävin ostamassa 850g soodapurkin kaupasta ;-)

Luonnonkukkia

Yksi kesän ihanuuksia on lasten tuomat kukat! 

Tietääkö joku, mikä kukka tuo sininen on?

Sitä kasvaa naapurin ojassa luonnonvaraisena ja on tosi kaunis!

Focaccia

Meillä kävi vieraita viime viikolla ja innostuin tekemään focacciaa.

Hirmuisen helppoahan se oli.

Ja maistuvaa! 

5dl vettä

1ps kuivahiivaa

2rkl sokeria

1tl suolaa

6-7dl vehnäjauhoa

3-4dl ruisjauhoa

Liuota kädenlämpöiseen veteen hiiva, sokeri ja suola. 

Alusta taikinaan jauhoja kunnes taikina on kimmoisaa ja irtoaa käsistä sekä kulhon reunasta.

Ripottele taikinan päälle jauhoja, peitä kulho ja laita nousemaan lämpimään paikkaan.

Kohota kaksinkertaiseksi.

Aseta pöydälle leivinpaperi ja jauhota se.

Levitä kohonnut taikina leivinpaperille.

Nosta pellille ja kohota kunnes leipä on noin 3cm korkea.

Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Viipaloi päällyset:

kirsikkatomaatteja

valkosipulia

kesäkurpitsaa

timjamia

oliiveja

basilikaa

oliiviöljyä

sormisuolaa

mustapippuria myllystä

Voitele leipä oliiviöljyllä.

Laita päällyset.

Paista keskitasolla noin 20 minuuttia.

Valuta leivän päälle oliiviöljyä.

Mummin kaapeista löytyy parhaat aarteet!

Erään kerran meillä käydessään äitini tokaisi, että "Kyllä teillä on roinaa. Älkää nyt yhtään hankkiko mitään lisää". Hymähdin mielessäni, sillä suurin osa esim. yläkerran kalusteista ja tavaroistamme ylipäänsä on heiltä meille kulkeutuneita. 

Kävin taasen mummilla kaivelemassa kaappeja ja sieltä löytyi nämä Arabian ihanuudet. He ovat saaneet ne häälahjaksi vuonna 1957. Mitä parhaimmat astiat mummolakattaukseen siis! Settiin kuuluu suurehko tarjoilulautanen, kermakko ja sokerikko kultareunoin. Pitäisi vielä ostaa palasokeria (meillä on sitä harvoin) tuota sokerikkoa varten. 

Taidankin käyttää tästä päivästä muutaman hetken suunnitteluun: ostaako valkoista vai ruskeaa palasokeria. Niitä isoja paloja vai sitten pieniä siroja. Ja tietenkin, mitä kaffihetkessä muuta voisi tarjota tuosta tarjoilulautaselta tarjoilla... 

... Raparperipiirakkaa kesän kunniaksi..? Ehkäpä..

Toinenkin

Sininen akileija taloa vasten.

I'm loving it!

***

Kuvailen nyt näitä kukkia, kun muuten meinaa iskea väsymys tuon kukkatarhan kanssa.

Osissa ei ole kasva mitään, toisissa riehuu rikkaruohot.

Puutarhassa ei ole nurmikkoa - muualla kuin siellä kukkatarhassa. 

Pikkuaskelin kohti unelmaa..

*kerää itselleen lehmänhermoja*

Nämä kuvat auttavat muistamaan, että koko ajan tapahtuu jotakin.

Salvia

Tämä kukki jo viime vuonna terassisäilytyksessä.

Ja nyt kauniisti myös tuolla kukkatarhassa.
Taimia on yhteensä seitsemän kappaletta sotilaallisessa rivissä kukkatarhassa.
(Muu siellä ei sitten oikein olekaan järjestyksessä...
Juolavehnää kasvaa, kuten kuvasta näkyy!)

Ostin näitäkin myöhäissyksyn alennuksesta.

Onneksi ostin; kova on tahto kasveilla kasvaa!

Sillä säästää jo pitkän pennin (vai sentin).

Kaunis, rakas, onnellinen

Me Tiippanan kanssa vietämme lähieloa.

Tiippanan mielestä äidin lähellä nukkuu parhaat päiväunet.

Päivittäin, mielellään kahdet, keskimäärin 3h kerrallaan.

Ja äiti kantaa.

Sydämen alla.

Hikipäissä kesäkuumalla.

Kun..

toinen on on:

kaunis

rakas 

onnellinen.

Ja äitikin.

(Liina on lahja Tiippanan kummitädiltä Tiippanan isonveljen Bärtilin odotuksen aikana. 

Se lienee Amazonin joku kaunis. En tiedä. Mutta hyvä on. Pehmeä ja kesytetty!)

Tulppaaniloistoa, osa 3

En malta lopettaa tulppaanien esittelemistä.

Tässä vielä viimeinen, lupaan!

Ihanan ihana haalean vaaleanpunainen tulppaani.

Harmittaa, että viskasin paketin vain menemään;

en osaa yhtään edes arvuutella tulppaanin nimeä!

A-ki-lei-ja

Jotenkin puutarhatouhut ovat tuntuneet ankeilta tänä kesänä.

Syynä suuri työmäärä nurmikonistuttamisesta aina leikkimökin siirtopuuhiin, 

puupinoja unohtamatta.

Kolme muksua pyörimässä jaloissa, 

joista tuo pienin ei päästä äitiä silmistään.

Tekosyitä. Tai joitain.

Toivoa kuitenkin on: 

ihanuuksia nousee koko ajan kukkatarhasta.

(Ruohon keskeltä).

Tässä yksi niistä. 

Akileija. 

Tulppaaniloistoa, osa 2

Vein ystävälleni kyläilylahjaksi tulppaaneja kukkatarhastamme.

Pikakuva automatkalta.

Tulppaaniloistoa

Ostin viime vuonna Plantagenin kukkasipulien poistomyynnistä kuusi pussia kympillä.

Ehdin istuttamaan ne vasta maan jäädyttyä 

(laittamalla sipulit maahan ja kaatamalla sulaa multaa päälle).

Lopputulos oli silti varsin riemastuttava. 

Ihana jopa! 

Oikeastaan kaikki tulppaanit nousivat nyt keväällä,

joten aion ehdottomasti käydä myös nyt syksyllä ostoksilla.

Ale-aikaan! 

Takana näkyy muuten leikkimökki,

joka on vihdoinkin siirretty "oikeaan paikkaansa".

Risti

Saimme tämän el salvadorilaisen ristin häälahjaksi yhdeksän vuotta sitten. Se on minusta tosi kaunis, tietokoneellani töissä on samanlainen ruudun vieressä. Tälle on vain värikkyytensä vuoksi ollut vaikea löytää paikkaa ennen tätä kotia. Nyt se on "vessaneteisessä". Pikkuisessa tilassa portaiden alla, toivonkammarin oven edessä toivottamassa vieraat tervetulleiksi. 

Jotenkin toivon, että meidän perhe olisi tuollainen värikäs, lämmin ja kutsuva. Jokaiselle ja jokaisella oma paikkansa. Vieraallakin. 

Pelakuu

Enpä ollutaikaisemmin nähnyt tällaista pelargoniaa. 

Hirmuisen kaunis!

Tuoksu

Mieluiten tuoksuisin aina valkosipulille ja tuoreelle basilikalle. 

Varsinkin basilikalle. Sen tuoksu on valloittava. 

Kesässä parhautta ovat muun muassa tuoreet yrtit. 

Muun muassa... :-)

Tuulen tuivertama

Tyllerö, 2kk.