"Pihakoivu on koristettu.. kesä on jo ovellaaaaa..."

Vanhaa joululaulua mukaellen meillä on koristeltu pihakoivua leijalla. Leijalla, jota on kovasti odotettu ja joka vihdoinkin saatiin. Ja sitten minimies meni liian lähelle puuta ja näin kävi. Mikä pettymys!! Siellä on ja kököttää..

..Ja sitten soittamaan mummille. "Mummi, minun leija lensi puuhun. Mummi *iso hätä*, ostatko sinä minulle uuden leijan?!"

Jos mietit... Ei. Leija ei lähde puusto pois, sitä on jo muutaman henkilön toimesta hätyytelty 10m ongella sieltä alas.. Tuulenpuuskaa odotellessa.

Yksi harvoja asioita...

...joka on talon mukana tullutta mukavaa. Pitsiverho eteisen ovessa.

Minimiehen, osa II

Minimies sisustaa

Pieni mies touhuaa ympäri taloa. Äidin yöpöydältä löytyivät ihanat sydämet. Itse pedatusta sängystä pilkistää Kille. Kerhossa tehty tipu koristaa olohuoneen seinää "pikkumiehenkorkeudella".

Vuosikymmenen kirppislöytö

Pientä tuunausta vailla oleva (viiskytluvun?) senkki. Samalla löytyi 0.9l vaalea beige (soitin kirpparilta Starkkiin ja kysyin väriä sävytetunnisteen perusteella) huonekalumaalipurkki 3€. Eli halvaksi tulee tämä tuunaus. Kahvat pitää vielä löytää; tosin mielessä on jo liike, mistä saan ne. Avainkin tallella. Tästä tulee lasten lelujen säilytyspaikka olkkariin. Minimies aivan innoissaan!!

Takana muuten olkkarin uusi tapetti (korostusseinä). Että oli hyvä olla, kun toimme senkin sisälle (kissoilta turvaan) ja näin, miten hyvin se istuu tunnelmaan ilman oikeaa värisävyäkin. Vieläkin ihan sydänolo. Taas askel lähemmäs unelmaa. Edes vähän.

Istutteluja

Kaikkea ihanaa esikasvatuksessa: vesimelonia, malvaa, pensastomaattia, timjamia, sitruunamelissaa, karpaattienkelloa, paprikaa, purjoa, parsakaalia... punapäivänkakkaraa, puistolemmikkiä... ja muuta! =)

(Eri asia sitten, kuinka monesta jotain tulee... :)

Pienen neidin popot

Uudet, meille kotiin kirpparilta 4€. Pikkuisen oli tarra revennyt (luultavasti siksi myynnissä), mutta vaarin ihmeliimalla kuin uudet. Jee!!

Sisustustekstitarrapohdintaa

Olen hankkimassa sisustustarraa joko a) meidän eteisen oveen tai b) meidän eteisen eteiseen. Koitin kaikenlaista pohtia ja sanoinkin jo ettei ikinä mitään suomenkielistä!!! Ja kuinka ollakaan! Kaikki vaihtoehdot ovat suomenkielisiä. Niiiiin tyyypillistäääää! Zen Cafe on kummankin perheen aikuisen suosikki, joten niistä teksteistä valikoitui muutamia helmiä. Tässä vaihtoehdot teillekin maisteltaviksi:

1. Biisistä "Eipä tiennyt tyttö"

"...eipä tiennyt tyttö

kuinka liikkuu aika pitkin Pohjanmaata

laahustaen pellonreunan routaa suosien.."

2. Biisistä "Todella kaunis"

"Me pystyisimme toisillemme ihmeen tekemään,

jos sinä pystyt niin kuin minä pystyn näkemään"

3. Biisistä "Tuulensuoja"

Sinä olet minun tuulensuoja talon seinät sekä postin tuoma minä luen sua pitkään aamulla

Vaihtoehto 4 myös biisistä "Tuulensuoja"

Olen sinun riippumatto peruskorjattu ja harjakatto minä tiputtelen lunta keväisin

Vaihtoehto 5 biisistä "Tuulensuoja"

Sinä olet minun toiveeni ja haaveeni ja kaikki anteeksi

Eiköhän noista joku meidän pellonlaidan tuulisen tuvan tuulikaappiin sopisi...

Hyvä kirppispäivä

Vihreä on pussilakana minimiehen sänkyyn. Mikä herkku! Pienelle miehelle, jonka lempiväri on vihreä, ihana kukkameri. Ja violetista tulee Neiti Kesäheinälle mekko. Älyttömän hyvässä kunnossa. Maksoivatkohan 4,70€ pussilakana ja 4,50 tjsp € mekkokangas. Kirpaisi kirppishinnoissa, mutta aivan loistavat olivat - eihän niitä voinut vain sinne jäädä lojumaan raukkoja pieniä kodittomia!!

*muoks. Violetissa kankaassa on merkintä Ulla Perho Pirta. Kuukle löysi tällaista . Mielenkiintoista! Nyt pohdin, että jemmaanko kankaan jonnekin enkä teekään siitä tytölle mekkoa vai teenkö sittenkin mekon, kun niin olin jo ennalta päättänyt.. Tosin jemmaaminen on vastoin uutta "pidetään vain se, mitä tarvitaan" - ohjenuoraani vastaan. Eli taitaa siitä tulla mekko. Ehkä.

Eteisen eteinen

Näyttää nyt tältä. Kuvia sieltä sun täältä.

Olen itse asiassa ihan tyytyväinen eteisen eteiseen. Siitä tuli ihan tasapainoinen eikä noin pliisu mitä kuvat antavat vaikuttaa. Muutamia juttuja puuttuu, mutta ne ovat pieniä vielä. Laatikkoon haluan jonkinlaissen kyltin, missä lukee "Tossuja" tai "Villasukkia" tai jotain pientä hassua enemmän minunnäköistäni. Laatikossa on siis talomme ekstra villasukat ja sen sellaiset vieraille lainattavaksi. Taidanpa suunnata Tangokaupunkiin enkelöimään joku kerta, sieltä löytynee jokin ihana pikkukyltti (kakkoslaadun laarista ;)

Tässä kuvassa Minimies - the beatlestukka man haistelee "vieläkö maali haisee pahalta". (Ei kuulemma enää haissut). Pitsiä oli tarpeeksi, että se tekee tuohon eteen tuollaisen wannabe-rusetin. Aion siihen hankkia jostain vielä valkoista pitsiä ruusukkeeksi ja keskelle napin.

Ihan kiva laatikosta tuli, vaikka se onkin halpis! Piristyi kummasti parista kerroksesta maalia.

Mitä enemmän tätä kuvaa katson, sitä enemmän portaat alkavat masentaa. Sormet jo syyhyävät päästä niihin käsiksi. Puupintaa muovimaton tilalle, kiitos!!

Tarkempi selostus laatikosta. Laatikko on ostettu noin 1½-vuotta sitten Minimanista pikkuvikaisena alennuksesta. Nyt se sai päälleen Tikkurilan valkoista Miranol (öö, vai Helmi?) huonekalumaalia. Sisällä on pellavainen pussi, jonka reunoihin kiinnitin mummani virkkaaman pitsin. Tiedän. Väriyhdistelmä on varsin suomenlippu (vaikka oikeasti pitsi vetää enemmän turkoosiin väriin kuin mitä kuvassa näkyy). MUTTA minimies sai valita ja hän halusi turkoosin pitsin laatikkoon. Mitäs menin kysymään?! Oma vika!! :D Pitsi on liitetty laatikkoon pikkuruisin hakaneuloin (niillä joita tulee aina vaatteiden hintalapuissa. Kyllä minä säästän niitä..=), kun en raaskinut ommella kiinni (mitä jos pitsi menisi rikki?!) Toinen pitsi pääsi pitämään vauva-aitaa kiinni. Aita odottaa vielä omaa valkoista maaliaan korvamerkittynä sanalla 'joskus'.

Ovesta pääsee pikkuvessaan. Luin yhdestä blogista, että jos eteisessä on vastassa saniteettitilat niin se on kuulemma huonoa suunnittelua. Jahas. Tässä talossa ei ole kyllä mitään suunnittelua, kun piirrustukset on piirrätetty viime vuonna meidän toimesta!

Tarkempi kuva mumman pitsistä siinä laatikon reunassa.

Minimies kuvaa äitiä. Rrrrrrrakas. Peilistä heijastuva valkoinen läikkä on maalattu sittemmin (siinä oli vanha ovikellon paikka). Peili on miehen mukanaan tuoma ja nyt maalasin sen valkoiseksi tätä kotia varten. Oli muuten yllättävän helppo homma noin ensikertalaiselle. Suurempia haasteita kohti siis myös maalausrintamalla!

Punainen sydän on Ikeasta kolmisen vuotta sitten ostettu joulukoriste, jonka laitoin oveen. Se tuoksuu ihanasti katajaiselta ja mielestäni istuu kokonaisuuteen hyvin. Sen pinta on raikkaan epätasainen ja 'syinen'. Jotenkin aito.. Noin ikealaiseksi!!

Ovi on vanha ja siitä on mennyt kahva rikki. Emme halunneet ostaa uutta ovea, vaan siihen tulee hakanen lukoksi sisäpuolelle ja sitten jonkinlainen keittiökaapin oven tyylinen ripa. Uuden lukkopesän hinnaksi olisi tullut useita satoja euroja (kuvitella!!), joten päädyimme tähän (kröhöm, allekirjoittaneen ideoimaan) ratkaisuun.

Olisikohan meille nyt vähäsen edes mukavamman oloista tulla kylään?! (Tässä postauksessa ei muuten näy tilassa olevaa kukkaa bambutelineessä eikä avainkaappia. Niiden kuvat ovat muistaakseni jossain toisaalla blogissa. Avainkaappi ainakin..)

Suomalaista designia

Ukkeli: "Jaha. Ostit sitten design-kengät."

Minä: "Joo." (leveä hymy)

Ukkeli: "Ni. Ostit sitten kumpparit."

(pyörittelee silmiään)

Minä: "Joo." (leveämpi hymy)

Vähäsen pääsiäisen tunnelmia

Mummilan "kirppis"

Kävin kaivelemassa...

mummin kaappeja, komeroja ja ulkovarastoa pääsiäisenä.

Oikea aarrekammio!

Näitä ihanuuksia löytyi.

Tosin pohjimmaisena olevat kaksi verhoa jo saivat hylkytuomion

ja pääsevät takaisin mummin kaappiin.

Mutta muut ansaisevat esittelyn!

Minun mumman tekemä vanha mekko minulle.

I-ha-na!!!

Ja kasa ihanuuksia jäi odottelemaan laatikkoon,

että pikkuneiti kesäheinä kasvaisi niihin.

En melkein meinaa jaksaa odottaa.

Mummani tekemää pitsiä.

Turkoosi ja harmaa pääsivät jo tuunauksiin,

beige odottelee vielä.

Se on vaikea, sillä sillä on pituutta 3m66cm!

Ja nämä löytyivät. Näitä ei ole koskaan liikaa. Never. Ever.

Maissia

Minimies istuttaa meille maissia näissä kuvissa...

Maissi on koko perheen suosikki sekä kesällä että talvella, joten pitihän sitä päästä kokeilemaan. Ei tosin aatostakaan vielä, että mihin nuo ulkona laitan. Ehtiihän tässä pohtia sitäkin! Ja juu. Pojalla on yöpuku päällä (meillä oli yöpukupäivä! )

Jotain pientä...

...teki mieli päivittää kuitenkin =)

Tällainen muutti meille fammulan alakerran kaupasta - terveiset rouva C:lle!

(Pitäis vaihtaa nuppineula paremman väriseksi - äh, olen unohtanut! *mental note*)

Maailman PARAS pannari

Minähän en tunnetusti osaa tehdä mitään "tavallista ruokaa". Ihan toivotonta. Kaikkea sitten vähän erikoisempaa tykkään värkätä. Mutta tavallista - juu ei. Siksi olenkin iloinnut, kun tänä talvena olen oppinut tekemään pannaria. Pellille ei vieläkään onnistu, mutta meidän lasivuokiin kyllä. Jee!

Tässä siis eräs tuotokseni. Päällä on vaarin mustikoita, minimiehen kummitädin vadelmahilloa ja ihan minun tekemääni vaniljakastiketta. Ihan parasta kotiruokaa!

Kiitos siis maailman parhaan pannarin ohjeen antajalle, you know who you are, sekä muillekin! ;)