Minähän en tunnetusti osaa tehdä mitään "tavallista ruokaa". Ihan toivotonta. Kaikkea sitten vähän erikoisempaa tykkään värkätä. Mutta tavallista - juu ei. Siksi olenkin iloinnut, kun tänä talvena olen oppinut tekemään pannaria. Pellille ei vieläkään onnistu, mutta meidän lasivuokiin kyllä. Jee!
Tässä siis eräs tuotokseni. Päällä on vaarin mustikoita, minimiehen kummitädin vadelmahilloa ja ihan minun tekemääni vaniljakastiketta. Ihan parasta kotiruokaa!
Kiitos siis maailman parhaan pannarin ohjeen antajalle, you know who you are, sekä muillekin! ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti