Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tv-huone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tv-huone. Näytä kaikki tekstit

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Tv-huone

Seuraavaksi esittelen tv-huoneemme. Emme halunneet varsinaiseen olohuoneeseen televisiota, vaan nämä erikseen oman huoneen television katseluun. Tämä huone oli ennen makuuhuoneemme. Kolmiomaisessa pariovista pääsee lisäosaan, jossa on kaksi makuuhuonetta. (Niistä postaus tulossa). 

Nämä kuvat ovat televisiohuoneen ovelta lisäosaan päin. Ensimmäinen kuva on "vasemmalle" ja toinen kuva on "oikealle". 



Suoraan edessä näkyy Askon vuodesohva. Sain sen vanhemmiltani. Sohva on viettänyt viimeiset n vuotta mökillämme, ja ikävä kyllä myös tuoksuu siltä. Päällyset ovat käytössä menettäneet muotonsa; sohva on siis 1960-luvulta. Kun jossain vaiheessa on vähän enemmän euroja taskussa niin tarkoitus on hankkia uudet vaahtomuovit sohvaan ja päällynen vaihdetaan farkkukankaiseksi. Sopinee huoneen värimaailmaan vähäsen paremmin kuin tuo nykyinen metsänvihreä. Iloitsen kuitenkin, että saimme sohvan. Se on vankkaa tekoa, erittäin helppo levittää ja nukkua. Kuluneet vuodet näkyvät siinä kauniisti.

Seinällä on cd/dvd-teline, joka on Ikeasta. Siinä on roinanraivauksen jäljiltä ok-tuomion saaneet cd-levyt sekä lasten dvd:t. Kuvassa näkyvän kynttilälyhdyn olen saanut ystävältäni täyttäessäni kokonaiset kolmekymmentä vuotta. Ruskean lipaston ostin Annosta muutama vuosi sitten. Se on jurvalaista tekoa.



Seuraavassa kuvassa on tarkempaa kuvaa ruskean lipaston päältä. Enkelitaulu on kopio jostakin tunnetusta teoksesta, jota en tietenkään juuri nyt muista. Olen ostanut sen Oxfordista, voi apua! Kaksitoista vuotta sitten *KÄÄK!* Enkelin saimme pikku-Bääbäämme kummitädiltä muistoksi. Enkeli on Partyliten mallistoa. Sininen kynttilälyhty on muutaman vuoden vanha joululahja esikoisemme kummitädiltä, Svaneforsin mallistoa. Se on niin kaunis!







Jos seisoo vastakkaisella ovensuulla eli siinä kolmio-ovien edessä  niin huoneessa näyttää tältä. Ylempi kuva sohvalle ja alempi kuva nojatuolille. Ihan alimpana on tarkempi kuva lankakoristani, jossa on valmistumassa mm. sukat äidille pienen Bärtilin muistolle sekä pikku-Banskun villahaalari. Nojatuoleista toinen on Ikeasta ostettu muutettuamme Ruotsiin melkein kymmenen vuotta sitten ja toinen on myös Askon mallistoa 1960(?)-luvulta. Sen olen ostanut naapurikunnan antiikkikauppiaalta. 

                            


Seuraavassa kuvassa näkyy sitten pieni Harvian takka, joka aikasemmin oli alakerrassamme. Sen lämmitysteho on nimellinen, mutta toimii tällaisessa pienessä huoneessa. Nojatuolit seilaavat pitkin huonetta, tällä hetkellä ovat kohti takkaa. Takan toisella puolella on pikkuruinen kirjahyllymme, missä jemmataan lehtiä ja sisustuskirjoja.







Alimman kuvan lipastot on hankittu myös Ikeasta, ja niiden valmistus on käsittääkseni lopetettu. Toisen ostin muuttaessamme Ruotsiin ja toisen osti Ukkeli mennessämme naimisiin. Erittäin edulliset olivat ja erittäin tyytyväisiä olemme näihin olleet!

***

Kuten huomaat lähes koko huone on tapetoitu kuviollisella tapetilla. Takan takana on Tikkurilan Tunto karheaa valkoisena. Mietin koko huoneen tapetointiratkaisua pitkään, mutta nähdessäni eräässä englantilaisessa sisustuslehdessä samantyylisen ratkaisun, ja rohkaistuin. Tapetissa on kuitenkin kuvion lisäksi rauhallinen värimaailma, joka mielestäni sopii erittäin hyvin myös kyseiseen tilaan. Tällä tapetilla oli myös aikaisemmin tapetoitu vahvikeseinä makuuhuoneeseemme, ja sitä oli jäänyt kaksi ylimääräistä rullaa. Oli siis luonnollista käyttää loput kaksi rullaa loppuhuoneeseen. Toki jouduimme myös tilaamaan lisää, mikä osoittautuikin ongelmallisemmaksi kuin olimme ajatelleet. Nimittäin tämänkin malliston valmistus oli lopetettu. Rautiastamme otettiin yhteyttä moniin eri rautakauppohin ja lopulta sitä löytyi Tampereelta! Sieltä tulikin tänne sitten tarvitsemamme muutamat rullat. 

Yläkerran portaikko ja tv-huone määrittivät aika pitkälle sen, että yläkerran väritykseksi tuli sininen, ruskea ja valkoinen. Se oli aika ihmeellistä, koska en ole milloinkaan ollut sinisen erityinen ystävä. Tärkeintä oli kuitenkin saada värit soljumaan keskenään, ja tämä tuntui olevan paras ratkaisu. Eritoten, kun kotona oli jo paljon valmiina huonekaluja ja tarvikkeita kyseisistä väreistä.