Biologiantunti

Meidän perhe sai eilen varsinaisen biologiantunnin. Nimittäin lasten keinuessa huomasimme kissan näyttävän tältä:

Syypääksi paljastui tämä kaveri:

Sitten leikittiin hetken kissaa ja hiirtä:

Kissa oli hetken ihan pihalla. Minä sain ohjata hölmön oikeaan suuntaan! 

Huonostihan siinä kävi hiirensukuiselle kaverille. Emme jaksaneet tuntea sääliä. Muistan vieläkin, miltä kuulosti hiirikaverin viime syksyinen ahmiminen biojäteroskikseksamme. Kunnon maalaismuksuja nuo meidän omat pikkaraiset: kummankaan silmä ei värähtänytkään näkymälle! Sånt e livet ibland. Näemmä. 

Voi kissua!

Robin katsoo viisaasti

Kissanelämää Robinin tapaan

Meidän kattimattiset, kissuna kultaset

Olen Robin, ja kohta yksi vuotta.
Olen sellainen arka kollikissa,
mutta olen yllättänyt myös itseni olemalla rohkeasti ulkona.
Olen hyvä hiirikissa. Esittelen mielelläni saalista isille.
Minua saa silittää ja rapsuttaa vain, kun se minulle sopii.
Kehräykseni kuulostaa ihan linnun kiherrykseltä.

Minä olen Roosa, kohta yksi vuotta.
Aika pikkuruisen kokoinen ainakin veljeen verrattuna.
Luonteeltani olen oikea narttu.
Pissaan lattialle, jos et tee niin kuin haluan.
Olen pomo punkt slut.
Olen erittäin sosiaalinen ja voit laittaa minut vaikka solmuun,
jos vain otat syliin. En osaa kehrätä, laulutaito on mennyt veljelle.