9.

Syyskuussa vietimme 9. hääpäiväämme.

Vanhempani 56.

Pääsemmeköhän me koskaa sinne asti?

Hääpäivänä sain leipomon ihanaa ranskalaista suklaakakkua

ja yhdeksän vaaleanpunaista ruusua.

Aika luksusta!!

Voitaikinarullia

Ukkelin sisko teki voitaikinarullia pikkusiskonsa ylppäreihin.

Idea oli minusta kiva, joten tuunailin vähän tyllerön synttäreihin.

Voitaikinarullat

1 paketti koko pellin (isoja?) voitakinalevyjä

1. täyte

yrttejä (persiljaa, oreganoa, ruohosipulia)

parmesan-juustoa

mustapippuria

pinjansiemeniä

oliiviöljyä

2.täyte

Ketsuppia 

kinkkua

juustoa

mustapippuria

Sulata voitaikinalevy ohjeen mukaan.

Täytä, kääri rullaksi. 

Leikkaa ohuiksi siivuiksi.

Paista uunissa n. 10minuuttia.

175/200 astetta,

Ps. Parempaa tulee, jos teet itse tomaattikastikkeen.

Näihin en ehtinyt.

Mommy goes rekkamies

Paistettuja pottuja.

Kuullotettua sipulia.

Nakkeja.

Itse tehtyä kurkkusalaattia.

Hackmanin Scandia-sarjan haarukka.

Muumilautanen.

Joskus elämä vain on mallillaan.

Elämä on.

Kesä on mennyt, ja syksy on tullut.

Aika kulkee, juoksee jopa eteenpäin.

Tämä kesä on jättänyt jälkensä.

On väsyttänyt, on masentanut, on murehruttanut.

Yleensä kevääsen kulkiessa elämän ajattelee helpottuvan ja kaunistuvan.

Tänä vuonna asetan sen toiveen syksyyn.

Pimeyteen.

Kynttilöihin.

Valoon, jonka pimenevässä illassa näkee ja tuntee.

Pellon laidasta löytyi vielä viimeinen.

Päivänkakkara.

Taitoin varren maljakkoon.

Taimen siirsin koivun alle.

Kastettu

Nuorimmainen kastettiin jo aika sitten (toukokuussa), 

mutta kuvat otettiin vasta kesäkuussa.

Tänä aamuna purin ne kamerasta koneelle.

Meidän punatukkainen neiti.

Kastemekkoni on mummani tehnyt vähäsen ennen talvisodan alkua v. 1939 äidilleni.

Se on täynnä kauniita yksityiskohtia, pitsiä ja pientä ommelta.

Rakastan sitä.

Se on pysynyt valkoisena ja ihanana.

Ajattelin noita päiviä, kun mumma on sitä ommellut pienelle tytölleen.

Sukupolvien havinat, ihan parhautta!