Kesä on mennyt, ja syksy on tullut.
Aika kulkee, juoksee jopa eteenpäin.
Tämä kesä on jättänyt jälkensä.
On väsyttänyt, on masentanut, on murehruttanut.
Yleensä kevääsen kulkiessa elämän ajattelee helpottuvan ja kaunistuvan.
Tänä vuonna asetan sen toiveen syksyyn.
Pimeyteen.
Kynttilöihin.
Valoon, jonka pimenevässä illassa näkee ja tuntee.
Pellon laidasta löytyi vielä viimeinen.
Päivänkakkara.
Taitoin varren maljakkoon.
Taimen siirsin koivun alle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti