Kukkatarha saunan oven eteen

Nämä kivet ovat tuosta etupihalta, missä nykyisin on projekti 1 (eli se turveharkkorakennelma). Halusin nämäkin hyötykäyttöön ja rakensin niistä pienen penkin peilaamaan takapihalle tuota yrttitarhan kiveystä. Samalla kukat muodostavat kasvaessaan näkösuojaa saunanoven ja terassin välillä.

Ystäväni PK auttoi laittamaan kiveyksen paikoilleen, sitten mummi ja vaari laittoivat rikkaruohokankaan ja mullat. Sitten minuun iski perfektionistibuumi ja siirsin kukkapenkin paikkaa. Lapioin mullat kottikärryihin ja siirsin joka ikisen kiven sekä rikkaruohokankaan yksin. Hullu, mikä hullu!!


Halusin penkkiin vanhan ajan perennoja, jotka nopeasti täyttäisivät sen. Äitini löysi jostakin pioneja tosi edullisesti, tiesi minun etsivän ja sain ne sitten lahjaksi
.

Minimies tykkää juoksennella pitkin reunustaa ihan luvan kanssa. ;)



Sitten kaivoimme mummilan takapihalta minulle kevätpikkusydäntä, joka meillä tunnetaan pienenä särkyneenä sydämenä ja sitten äidin mielikuvan mukaan jotakin maksaruohoa tjsp. Nämä ovat varmasti vanhaa alkuperää!



Kaikki kukat ovat nyt eri sävyjä vaaleanpunaisesta. Aika hempeää, mutta jotenkin herttaistakin. Vanhanaikaistako? Ainakin söpöä. (Muuten noin vaaleanpunainen ei ole lempivärini, mutta näin olen ihan iloinen..)

Lisäksi vanhempani löysivät sopivaa haketta kukkien juurelle mökkimetsästä, joten sitä lisäsin sitten kanssa antamaan vähän vastinetta tummalle mullalle, kukkien vihreydelle ja harmaalle penkille.


Ukkeli huolehti, että meneekö penkki liian täyteen. Mutta haluankin sen kasvavan englantilaistyylisesti ihan täyteen. Pioneista tulee ainakin suuret ja nämä nyt valitsemani kukat ulottuvat pionia puoleenväliin - tasapainottuu sitten penkki niin, että silmä lepää. Mielessä pyörii myös yksi parannusjuttu, mutta en tiedä teenkö sitä.. (Sillä saisi korkeutta lisää penkkiin).


Miten kukat siis ovat? Alin rivi äidin maksaruohokukka, pieni särkynyt sydän, maksaruoho. Keskellä kolme pionia. Ylin rivi äidin maksaruohokukka, pieni särkynyt sydän, maksaruoho. Kuvia eri näkövinkkelistä. En muuten jaksanut välittää siitä, ovatko kukat keskinään suorassa - kun kerta siitä vielä leviävät. ;D Lisäksi ne nojaavat, miten sattuu, kun ovat äitini puutarhasta tosiaan kaivettuja.

Vihdoinkin valmis!!

Minun yrttitarhani!!
Oli siinä hommaakin! Toukokuussa jo aloiteltiin. Yltiöpositiivinen tavoitteeni oli, että olisi juhannukseksi valmista. No, ei ollut. Kaikessa on siunauksensa: sain nyt loppukesämmällä yrtit todella edullisesti ja ehtivät vielä juurtuakin ennen kuin peittelen ne talviunille. Tuo nurkkaus on mitä mainioin. Siihen paistaa aurinko, mutta ei koko päivää. Pensaat suojaavat sopivasti tuulelta.

Tältä näytti ihan aluksi talvella.



Sitten kuvia toukokuulta. Kuvissa mukana oma nuuskamuikkusemme. Tässä näkyy siis se, että edelliset asukkaat jättivät meille kyllä romunsa, mutta kaivoivat kukat pois tästä tarhasta. Nämä sitten unohtuivat tai eivät niitä halunneet tai eivät olleet silloin pinnassa, kun kaivoivat kukkia ylös. Voikukatkin tuolla rehottivat..


Kuvassa näkyy siis nyt jo eri paikkaan siirrettyt tuntematon kukka, saniaiset sekä kuunliljat. Kaiken, minkä voi käyttää hyväksi niin varmasti käytetään! ;)



Ensin aitaus pois. Lopulta tämä kökötti samassa kohdassa melkein kolme kuukautta. Aika kuollutta siinä alla oli.



Kiviä löytyi kasa. Nämä pääsivät lopulliseenkin projektiin mukaan.



Kaivamista.. Tähän kohtaan koko projekti jäi junnaamaan piiiiiiiiitkäääääääääksi aikaa.



Kaivoimme ylös kukkapenkissä olleen altaan ja pesimme sen. Sitäkään ei oltu varmaan koskaan tehty niin vahva lietteen haju sieltä tuli. Minimies kyselee jo kovasti, minne tämä laitetaan. Siinä oli niin mukavaa kalastaa! Allekirjoittaneen pitäisi vain saada jokin oikein kunnon visio siihen liittyen.. Ideoita, anyone?!


Lopulta Ukkeli ja vaari saivat tasoitettua nurkkauksen, laittoivat alle rikkaruohokankaan ja tyhjensivät hiekkalaatikon hiekat kankaan päälle. Oltiin onnellisia, kun näin pitkällä jo oltiin! Mutta kyllä sen päivän jälkeen oli kolme sukupolvea niin väsyneitä, että huhhuh!!




Nämä löytyivät ulkorakennuksen takaa. Niistä koko idea lähtikin - ja tietenkin toiveesta saada oma yrttitarha. Ihan pikkuruinen vain. Ne sopivat hyvin yrttien värien kanssa ja tunnelmaankin hyvin. Lisäksi näin saimme kivet hienosti sointumaan muuhun kokonaisuuteen.


Nyt näyttää tältä.



Seuraavaksi tarkempia kuvia yksityiskohdista.

Tähän istutan ensi kesänä kesäkukkia. Nyt mallina on alennusmyynnistä (Plantagen, -70% hinta n. 1,20€/kpl) ostetut Ruusuliisat (eli kerroksinen ahkeraliisa), jotka koitan saada talvehtimaan jotensakin (kaikkea pitää kokeilla ;) pannuhuoneessa. Jos elävät vielä ensi keväänä, pääsevät tähän tai noihin ruukkuihin kasvamaan. Muussa tapauksessa tähän tulleepi kehäkukkaa. Kehäkukka on mielestäni niin kaunis (sitä voi myös käyttää salaatin piristyksenä) ja siitä tulee äiti mieleen. Äidillä on aina kehäkukkia puutarhassa.



Pitää muuten muistaa suoristaa tuota kiveystä vielä...

Yksi nurkkaus.


Kivien välit on täytetty soralla, jota sain entiseltä rippikoululaiseltani mummin ja vaarin kautta 'kaupantekijäisenä'. ;)



Ison kiven ympäristö.


Tarkempia kuvia yrteistä. Yrtit ovat monivuotisia ja sain ne tosi edullisesti Plantagenilta 0,50€/kpl. Ovat suomalaisia luomutaimia, ihanaa! Ostin yhteensä eri laatuja 13kpl, joita sitten jaoin osiin tarvittaessa.

Ensin kaikista yhdessä. Tyhjään koloon tulee ensi kesänä basilikaa tai lehtisalaattia. Tai ehkäpä sitruunamelissaa. Se on ensi kevään aatos, se. =)




Kuukausimansikkaa eli ahomansikan tyyppistä mansikkaa.


Lipstikkaa. Taisi tulla liian pieni tila lipstikalle, kun siinä on niin iso juuri. Mutta katotaan sitä sitten myöhemmin. Tarkoitus on kuitenkin, että kasvit leviävät ja kasvavat isommiksi pikkupensaiksi. Pikkukivien paikkoja voi aina muutella..



Mäkimeirami eli suomalainen vastine oreganolle. Miten kaunis kukka! Tosin tämäkin on kova leviämään, joten pitänee jossakin vaiheessa leikata kukka pois..



Ranskalainen rakuuna. Tätä jaoin aika surutta osiin.



Piparminttu. Ostin vain yhden ja istutin sen ruukussa. On kuulemma kanssa kova leviämään, ja kuulin vinkin, että sen voi istuttaa leviämisen välttämiseksi ruukussa. We'll see what happens! Näkyy tässä kuvassa oikeanpuoleista ruukkua vasten. Ainiin. Ja yksi campanula (-70% Plantagenilta, hinta euron paikkeilla) pääsi kanssa kokeilemaan kivetyksen viereen säiden kestävyyttään (näkyy kuvassa piparmintun edessä).



Lisäksi istutin yrttitarhaan viime jouluiset hyasintit, yhdestä yrttiruukusta löytyneen kukkasen sekä toisesta kukkapenkistä löytynyttä keto-orvokkia. Näistä ei ole kuvia, kun olen unohtanut ottaa.

Kivien väliin istutin murattia vain koska sitä sai Plantagenilta niin edullisesti. 12kpl murattia maksoivat 4€. Keskustelin puutarhuritädin kanssa, joka sanoi, että pitäisi olla suht' talvenkestävää. Varsinkin, jos lumi tulee päälle. Aion joka tapauksessa suojata yrttejä, joten saavatpahan muratitkin suojan siinä samalla. Eikä harmita, jos ne eivät selviä (olivat sen verta edullisia)! Toivon näiden täyttävän kivien välit kunnolla sekä toisella puolen aidanvierustaa (siis tuosta piparmintturuukun oikealta puolelta. Reunaa näkyy jo edellisessäkin kuvassa).



Toisaalta onhan muratti myös muistoja herättävä kukka, sillä meidän häissämme pöydällä kulkivat murattiköynnökset...


Ja onhan tuo tummanvihreä kaunis harmaata vasten. Toivottavasti täyttäisi pian nuo väliköt. Olen rikkaruohokammoinen =D Tai ehkäpä keksaisen tuohon vielä jonkin suojasysteemin.

Kuva sieltä puskan alta. Yltä ehkä huomasitte, että jaoin näitä aika suruttomasti. Tänne puskan alle pääsivät kokonaisuudessaan.




Mitä sitä sanoisi tästä?
Ensinnäkin, olen tyytyväinen. Jotain tällaista tavoittelinkin. Tosin aina on parannettavaakin, puutarha on kuitenkin elämänmittainen prosessi. Yhtä kiveä pitää ainakin tukea vielä lisää.. Vielä pitää myös keksiä, millä reunusta puutarhaa, jotta sen ympäriltä olisi helpompi leikata ruohoa. Tähän minulla ei ole vielä oikein mitään suunnitelmaa. Katsotaan tätäkin..

Mutta kaiken kaikkiaan siis. Tyytyväisiä ollaan. Varsinkin, kun se on nyt ohi ja saa vain nauttia sen hetkisen, mikä kesästä on jäljellä.

"..Käy yrttitarhasta polku..." taidan laulella koko loppukesän. ;)

Ihanat Marimekon tuikut

Nämä sopivat mainiosti juhla-astiastoomme.
Sain ne lahjaksi fammulta!
Ihanat ovat! Kiitos vielä!

Jotain muutakin 'melkein valmista'

Eli portaiden yläpäässä on pieni oleskelutila. Se on ollut jo jonkin aikaa valmis.

Tosin taidamme sittenkin jossakin vaiheessa
a) muuttaa seinien väriä (nyt harmaaseen vivahtava valkoinen) koko eteisessä sekä portaikossa ja
b) sulakekaapille on koko ajan etsinnässä jonkinlainen kaappisysteemi, jonka saisi tuohon ympärille/päälle laitettua.

Tässä kuvia. Tuolin olen ostanut ystävältäni 5€:lla, siihen on myös valkoinen vaihtopäällinen (mahdotonta tällä hetkellä käyttää kissujemme takia). Takana näkyvän taulun on fammu maalannut. Pikkumankan ostin miehelle synttärilahjaksi, kun asuimme Ruotsissa. Mies osti kulmalipaston Citymarketista ennen kuin muutimme edelliseen asuntoomme. Jalkapalli ja sininen lamppu ovat myös Ruotsinostoksia ensimmäiseen yhteiseen kotiimme.

Ukkelille ylläri

Ukkeli oli leirillä parisen viikkoa ja päätin piristää häntä pienellä yllärillä eli maalaamalla valmiiksi yläkerran makuuhuoneemme. Tässä kuvia matkan varrelta ja lopputulostakin. Mutkiakin tuli matkaan, kun eräässä nimeltä mainitsemattomassa tangokaupungissa eräässä nimeltä mainitsemattomassa punavalkoisessa rautakaupassa toivomani Sadolinin Maailman värit sarjan maalipönikkä sävytettiin väärin. Sain sen Monacon siniharmaan sijaan Havannan petrooli-väriä. Jouduin siis ajamaan tangokaupunkiin ja takaisin maalipurkin perässä. Vaihtui sekä maali että merkki. Tekstissä näet valitsemamme värin koodin ja muutenkin, miltä se nyt seinissä näyttää. Taittaa ehkä enemmän siniseen kuin mikä oli tarkoitus, mutta turha sitä on nyt jossitella.

Lapsenammana oli mummi, vaari auttoi maalaushommissa. Pohjaväri löytyi kotoa jo valmiina ja tasoitti seinät kivaksi (kone jätti ne vähäsen epätasaiseksi). Olen ihan tyytyväinen. Aika hyvin 77-vuotiaalta ja rv 34+3:laiselta. ;D Kuuma oli kuin mikä huoneessa. Kauniisti sanottuna, allekirjoittanut tuoksahti ihan hirveälle. Noh, onneksi se on nyt ohi! ;D

Mutta kuviin ja selityksiin seuraavaksi..

Tästä projekti alkoi siis jo viime vuoden lopulla.
Hiljaa hyvää tulee!! ;)
Tapeetin pois ottamisella.
Homma oli kyllä helppo kuin mikä...

Koska lainassa oli nettitutulta
(kiitos huiskutukset sinnepäin)
tapeetinpoistokone.
Minimies auttoi innoissaan ottamalla kuvia
(huomioi kuva)
ja keräämällä putoilevia tapeetinpaloja roskiin.

Tässä muuten raskausviikkoja jotain kolme...
Maestron (hihii!) taidonnäyte. =D

Tässä kuvassa näkyy vasemmassa alanurkassa tapeetinpoistokone.
Ja sotku, jonka saimme aikaan tapeetteja poistellessa.
Valkoisten rosoliaisten seinien kanssa elelimme n kuukautta.

Tämä kuva yrittää kuvata edellisen tapeetin violettisuutta.
Kuva tekee oikeutta värille. ;)
Oli aika vahva tuo väri
ja boordi oli mielestämme aika kamala..

Tämä kuva on valmiista huoneesta jalkalistan alta.
Siis siitä osasta, mikä jää jalkalistan alle.
Emme poistelleet laiskuuttamme siitä vanhaa tapeettia.

Tässä näkyy nyt se vanha violetti,
väärin sävytetty Sadolin
sekä uusi ja oikea Tikkurilan väri Y436.
Se vastaa tuota Sadolinin
(ainakin minun silmän mukaan)
Maailman värit sarjan Monaco siniharmaata.

Vannomatta paras,
mutta kyllä Tikkurilaa oli helpompi maalata
ja muutenkin kyllä erotti maalin ja maalin.
Taidan pysytellä tulevaisuudessa Tikkurilan tyttönä. ;D

Emme siis osanneet päättää haluammeko
a) sinistä vai
b) harmaata,
joten valitsimme kummatkin.

(Olin kysellyt mieheltä ennen leiriä kautta rantain,
mikä olisi kiva väri...)

Näppärää! ;D

Kuvia valmiista huoneesta.
Sängyn viereltä nurkkaanpäin.

Sängyn viereltä laajemmin huoneeseen.
Maalasin komeron ovenkin,
kun tuo oli niin suttuinen.
Sekä sisäänkäynnin oven ovenkarmit.

Kuva lipastolta sänkyyn päin.

Ps. Sain mankelinkin vihdoinkin pistorasian viereen.
Jee mankelointia!
Se taitaakin olla kaikkein iloisinta.
On ollut tätä vekkulia ja litteitä liinavaatteita jo ikävä...