Nämä kivet ovat tuosta etupihalta, missä nykyisin on projekti 1 (eli se turveharkkorakennelma). Halusin nämäkin hyötykäyttöön ja rakensin niistä pienen penkin peilaamaan takapihalle tuota yrttitarhan kiveystä. Samalla kukat muodostavat kasvaessaan näkösuojaa saunanoven ja terassin välillä.
Ystäväni PK auttoi laittamaan kiveyksen paikoilleen, sitten mummi ja vaari laittoivat rikkaruohokankaan ja mullat. Sitten minuun iski perfektionistibuumi ja siirsin kukkapenkin paikkaa. Lapioin mullat kottikärryihin ja siirsin joka ikisen kiven sekä rikkaruohokankaan yksin. Hullu, mikä hullu!!
Halusin penkkiin vanhan ajan perennoja, jotka nopeasti täyttäisivät sen. Äitini löysi jostakin pioneja tosi edullisesti, tiesi minun etsivän ja sain ne sitten lahjaksi
.
Minimies tykkää juoksennella pitkin reunustaa ihan luvan kanssa. ;)
Sitten kaivoimme mummilan takapihalta minulle kevätpikkusydäntä, joka meillä tunnetaan pienenä särkyneenä sydämenä ja sitten äidin mielikuvan mukaan jotakin maksaruohoa tjsp. Nämä ovat varmasti vanhaa alkuperää!
Kaikki kukat ovat nyt eri sävyjä vaaleanpunaisesta. Aika hempeää, mutta jotenkin herttaistakin. Vanhanaikaistako? Ainakin söpöä. (Muuten noin vaaleanpunainen ei ole lempivärini, mutta näin olen ihan iloinen..)
Lisäksi vanhempani löysivät sopivaa haketta kukkien juurelle mökkimetsästä, joten sitä lisäsin sitten kanssa antamaan vähän vastinetta tummalle mullalle, kukkien vihreydelle ja harmaalle penkille.
Ukkeli huolehti, että meneekö penkki liian täyteen. Mutta haluankin sen kasvavan englantilaistyylisesti ihan täyteen. Pioneista tulee ainakin suuret ja nämä nyt valitsemani kukat ulottuvat pionia puoleenväliin - tasapainottuu sitten penkki niin, että silmä lepää. Mielessä pyörii myös yksi parannusjuttu, mutta en tiedä teenkö sitä.. (Sillä saisi korkeutta lisää penkkiin).
Miten kukat siis ovat? Alin rivi äidin maksaruohokukka, pieni särkynyt sydän, maksaruoho. Keskellä kolme pionia. Ylin rivi äidin maksaruohokukka, pieni särkynyt sydän, maksaruoho. Kuvia eri näkövinkkelistä. En muuten jaksanut välittää siitä, ovatko kukat keskinään suorassa - kun kerta siitä vielä leviävät. ;D Lisäksi ne nojaavat, miten sattuu, kun ovat äitini puutarhasta tosiaan kaivettuja.
Ystäväni PK auttoi laittamaan kiveyksen paikoilleen, sitten mummi ja vaari laittoivat rikkaruohokankaan ja mullat. Sitten minuun iski perfektionistibuumi ja siirsin kukkapenkin paikkaa. Lapioin mullat kottikärryihin ja siirsin joka ikisen kiven sekä rikkaruohokankaan yksin. Hullu, mikä hullu!!
Halusin penkkiin vanhan ajan perennoja, jotka nopeasti täyttäisivät sen. Äitini löysi jostakin pioneja tosi edullisesti, tiesi minun etsivän ja sain ne sitten lahjaksi
.
Minimies tykkää juoksennella pitkin reunustaa ihan luvan kanssa. ;)
Sitten kaivoimme mummilan takapihalta minulle kevätpikkusydäntä, joka meillä tunnetaan pienenä särkyneenä sydämenä ja sitten äidin mielikuvan mukaan jotakin maksaruohoa tjsp. Nämä ovat varmasti vanhaa alkuperää!
Kaikki kukat ovat nyt eri sävyjä vaaleanpunaisesta. Aika hempeää, mutta jotenkin herttaistakin. Vanhanaikaistako? Ainakin söpöä. (Muuten noin vaaleanpunainen ei ole lempivärini, mutta näin olen ihan iloinen..)
Lisäksi vanhempani löysivät sopivaa haketta kukkien juurelle mökkimetsästä, joten sitä lisäsin sitten kanssa antamaan vähän vastinetta tummalle mullalle, kukkien vihreydelle ja harmaalle penkille.
Ukkeli huolehti, että meneekö penkki liian täyteen. Mutta haluankin sen kasvavan englantilaistyylisesti ihan täyteen. Pioneista tulee ainakin suuret ja nämä nyt valitsemani kukat ulottuvat pionia puoleenväliin - tasapainottuu sitten penkki niin, että silmä lepää. Mielessä pyörii myös yksi parannusjuttu, mutta en tiedä teenkö sitä.. (Sillä saisi korkeutta lisää penkkiin).
Miten kukat siis ovat? Alin rivi äidin maksaruohokukka, pieni särkynyt sydän, maksaruoho. Keskellä kolme pionia. Ylin rivi äidin maksaruohokukka, pieni särkynyt sydän, maksaruoho. Kuvia eri näkövinkkelistä. En muuten jaksanut välittää siitä, ovatko kukat keskinään suorassa - kun kerta siitä vielä leviävät. ;D Lisäksi ne nojaavat, miten sattuu, kun ovat äitini puutarhasta tosiaan kaivettuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti