Kastettu

Nuorimmainen kastettiin jo aika sitten (toukokuussa), 

mutta kuvat otettiin vasta kesäkuussa.

Tänä aamuna purin ne kamerasta koneelle.

Meidän punatukkainen neiti.

Kastemekkoni on mummani tehnyt vähäsen ennen talvisodan alkua v. 1939 äidilleni.

Se on täynnä kauniita yksityiskohtia, pitsiä ja pientä ommelta.

Rakastan sitä.

Se on pysynyt valkoisena ja ihanana.

Ajattelin noita päiviä, kun mumma on sitä ommellut pienelle tytölleen.

Sukupolvien havinat, ihan parhautta! 

Leipää ja suolaa

Pienimmän neidin kummitädin luona kävimme ensi kaffeilla. 

Tuliaisiksi piti tokikin viedä suolaa ja leipää. 

Vanha karjalainen tapa. 

Vaikkakin Pohjanmaalla ollaan. 

Rokkaa

Esikoisellamme on lievästi erikoinen makumaailma.

Hän pitää mm. kaalikeitosta ja karpalokiisselistä.

Hernekeitto on yksi suursuosikeista.

Itse tehtynä syön mielelläni minäkin,

perheen muut jäsenet eivät niin onnesta hyppelehdi keittopäivänä.

Varsinkaan tuo keskimmäinen neiti (kuten kuvasta näkyy).

Tuliaisia

Esikoisen kummitäti kävi Irlannissa toisen ystävän kanssa kevätretkellä.

MINÄ sain tuliaisia. :-) Tässä lienee aliarvioimista sanoa, että olen superiloinen. 

Vielä pitäisi keksiä, mihin nämä istutan...

Jotta jaksaa

Minulle on tosi tärkeää se, että saan joka ilta sellaisen hengähdyshetken.

Lapset nukkuvat, Ukkeli on jossain muussa puuhissa, tiskikone pyörii iltayön viimeistä kertaa.

Minä juon muumimukista teetä ja katselen ulos pimenevää iltaa.

Sen hetken voimalla jaksaa sitten taas eteenpäin.