keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Sån he e
Tältä näyttää nyt...
Tervetulleeksi ja saniteettitilan paikkaa merkitsee katajainen sydän,
joka oikeasti on joulukoriste.
Mutta se on vain niin ihana tuossa ovessa!!
Yleisilmettä..
Verho on vanhempieni häälahja 53-vuoden takaa.
Tuunasin siihen mummani virkkaaman beigen pitsin.
Pitsi on kummastakin reunasta liian pitkä,
joten solmin ne näkymään terassille rusettiin.
Taulusta lähikuva.
Tämä oli kirppislöytö 3€:lla.
Harmittaa, kun sain tapetit niiiiiiin ihanasti ja suoraan seinälle.
Kului kaksi viikkoa ja talo 'eli' ..
Ja niin räpsähti tapetti rupuille.
Epätäydellisyys on kaunista.
Saippuateline on Ikeasta eurolla.
Sahramisaippuaa sävy sävyyn.
*hihittelee*
Vessapaperiteline, pyyheteline ja ylimääräisten rullien säilytysteline
ovat samaa sarjaa.
Ne on hankittu
www.vanha-aika.blogspot.com - kaupasta.
Tällaista romanttista höpsötystä ei pitänyt tulla,
mutta tuli nyt sittenkin.
Kun niitä nyt oli niin paljon tullut katselleeksi...
Tässä kuvassa näkyy pyyheteline.
Peili on huutonetistä erittäin hyvään hinta-laatusuhteeseen.
Maljakossa on Partyliten huonetuoksua.
Olemme tyytyväisiä,
vaikka se onkin ihan itsetehdyn näköinen.
Mutta ikinä koskaan ei olla näitä hommia tehty
ja ketään 'asiantuntijaa' ei ollut auttamassa..
joten tyytyväisiä ollaan! =)
Muutama ruma juttu vielä pitää 'peittää' jotenkin ja
kunnon siivous tehdä... Ukkeli jo kyseli, koska anoppi pääsisi! =)
Mutta kyllä täällä jo käy..
Tunnisteet:
Projektit,
Sisustusjuttuja,
Sisältä
tiistai 18. toukokuuta 2010
Sån he va
Tästä kaikki alkoi:
hyvää syntymäpäivää minä!!
Tietokoneelta konsultointiapua.
maanantai 10. toukokuuta 2010
Ullakolta löytynyttä
Ullakolta löytyi myös vanha laatikko sekä aivan mahtava sininen jakkara pikku kotiin. =) Sekä minun mummani vanha iiiiiiiisooooo pyykkiämpäri. Tai ainakin äiti muisteli, että mumma olisi siinä pessyt pyykkiä. =) Jotenkin sitä vain on niin ihana, kun ne on meidän perheen tavaroita. Meidän, eikä jostain ostettuja. Sinne jäi vielä muutamia aarteita.
Oikeasti en ole ollut nuorempana mitenkään näiden vanhojen tavaroiden perään, vaikka olenkin aina tykännyt historiasta kaikessa muodossa kovasti. Se harmittaa, koska sen takia äitini on heittänyt vaikka mitä (ihanuuksia?) menemään. Nyt sitä osaa eri tavalla arvostaa. Osaksi trendinä, mutta osaksi myös tietenkin oman aikuistumisen seurauksena. Toivottavasti osaan näitä nyt arvostaa. =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)