Sån he va

Tästä kaikki alkoi:

hyvää syntymäpäivää minä!!

Tietokoneelta konsultointiapua.

Isille tuli vissiin vähän kuuma.

Kuka käski

poistaa vesihöyryllä tapeettia ja silti pitää villapaidan päällä?! ;)

En minä ainakaan!

Tavaraa riisuttuna keittiöön.

Tapetit ja vanha muovimatto poissa. Tästä se alkaa!!

Isi ja poika asialla. Mittausta, sovittelua ja mietintää.

Minimies mälläilee. =)

Lattia edistyy.

Sulassa sovussa kosteussulku, kivet ja karkit.

Perusseinä valmiina.

Niin ja tosiaan, ihan talvetti, kun aloitettiin.

Tässä saumauslaastia vailla oleva mosaiikkinauha.

Epäonnistunut tapeettivalinta.

Lattiaan saumaukset - jee! Melkein valmista!

...Ja sitten portaat näyttivät tältä seuraavat 4kk:tta

(eikä siellä muutenkaan mitään tapahtunut).

To be continued...

Kevään merkkejä (2010)

Ullakolta löytynyttä

Ullakolta löytyi myös vanha laatikko sekä aivan mahtava sininen jakkara pikku kotiin. =) Sekä minun mummani vanha iiiiiiiisooooo pyykkiämpäri. Tai ainakin äiti muisteli, että mumma olisi siinä pessyt pyykkiä. =) Jotenkin sitä vain on niin ihana, kun ne on meidän perheen tavaroita. Meidän, eikä jostain ostettuja. Sinne jäi vielä muutamia aarteita.

Oikeasti en ole ollut nuorempana mitenkään näiden vanhojen tavaroiden perään, vaikka olenkin aina tykännyt historiasta kaikessa muodossa kovasti. Se harmittaa, koska sen takia äitini on heittänyt vaikka mitä (ihanuuksia?) menemään. Nyt sitä osaa eri tavalla arvostaa. Osaksi trendinä, mutta osaksi myös tietenkin oman aikuistumisen seurauksena. Toivottavasti osaan näitä nyt arvostaa. =)

Tuut-tuut!

Tämä ihanaihanaihana sanoinko jo? i-ha-na vanha laatikko saa vielä pyörät alleen ja siihen pääsee minimiehen junaratapalikat. Minua jotenkin viehättää ajatus siitä, että tähän kauniiseen puulaatikkoon tulee puisia leluja. Pyörät ovat tosin ihan välttämättömyys, jotta se on helppo lapsiperheen käytössä. Pyörät ovat myös hyvät, kun rakentaa rataa - voi liikuttaa laatikkoa kätevästi ympäri huonetta. Vähän pitää tuunata, sillä siinä on jotain rumia haituvia ja tikkuja. Muuten se on vain käyttöä vaille valmis. Ihanaa! =)

Viimeisteltyä

Tässä aikaisemmassa bloggauksessa esittelemäni eteisen laatikko on nyt viimeistelty. Vaihdoin pitsin (eikä minimies huomannut mitään viitaten tuohon aikaisempaan bloggaukseen). Nyt on tasapainoisempi väriyhdistelmä ainakin minun ja äitini silmään. Löysin käytävämme komerosta sitä siivotessani minimiehen vanhoja ja täysin huopuneita villahousuja. Päätin sitten olla romanttinen (enkä vain romanttisten lehevojen rakkauspakkaushullu) ja leikata sydämen housuista. Sivuhuomautus: minimies oli ihan innoissaan, kun äiti oli niin taitava! ;D Liitin sen sitten pitsiin isolla hakaneulalla. Ja tällainen siitä tuli!!

Ja e nöjd.

Jos mietit, Ruskovillan 4 taisi olla villiksien ohje. ;)